Auringonpaistetta ja rahahaaveita

Oon tosi iloinen siitä, että kevät loskavaiheineen on ollut todella lyhyt. Nyt, jos pakkasia ei enää tule, voi melkein julistaa kesän alkaneeksi.. Hooray!
Oon ihminen joka vihaa kevättä. Meitä ei kai ole kamalan montaa..? Monesti kaikki ovat iloisia siitä, että kesä tulee ja tulee lämmintä ja kevät on ihanaa romantiikan aikaa ja sitä rataa. Todellisuus kuitenkin on se, että lumien täytyy sulaa ennen kuin tulee kesä, kelit vaihtelee pakkasesta kymmeneen plusasteeseen ja sataa ja on märkää ja mutaista ja jäistä ja loskaista. Yäk. Onneksi tästä pahimmasta vaiheesta on toivottavasti selvitty.

Tiistai oli Converse day ainakin facebookin mukaan, ja koska aurinko paistoi ja oli kuiva keli, päätin osallistua ja samalla korkata upouudet Converseni :D Ja rakastuin. Ne on oikeasti todella hyvät ja hyvännäköiset kengät. Mikä parasta, ne on oikean kokoiset. Mun on niin vaikea löytää hyvännäköisiä ja oikeankokoisia kenkiä, kun kengänkokoni on 35. Samana päivänä eksyin sitten Conversen sivuille ja löysin pari muutakin ihanaa paria





Ihan mun näkösiä ja nam <3 Ehkä mustakin on tulossa joku converseflikka. Oh noes. Sääli (tai kukkaron onni) että noita ei toimiteta Suomeen, vaan ainoastaan USAan. Mutku mutku... Noiden kahden parin hinta euroissa olis suurinpiirtein sama, kuin yhden converseparin hinta suomessa :( Nyyyyyyyyh.

Mun tämänhetkinen budjetti on kyllä aika säälimätön. Alkukuusta piti ostaa 10kg säkki kissanruokaa, joka maksoi rapiat 65€. Syötän kissalleni vain eläinkaupan raksuja, sillä ne ovat laadukkaampia ja kissan terveyden kannalta parempia, kuin markettien kasveja ja viljaa pursuilevat raksut. Loppupeleissä uskon jopa säästäväni rahaa: Kissanhiekkaa ei kulu yhtä paljoa kun kissa syö ruokaa mistä pystyy käyttämään suurimman osan energiasta kehon rakennusaineena, kissalle ei pitäisi tulla virtsakiviä ynnä muita sairauksia yhtä helposti, ja 10kg säkki kestää helposti noin puoli vuotta. Eli kissanruoan hinnaksi tulee kuukautta kohden noin 11€. Ei paha.

Kuitenkin tämä 65€:n kertaostos teki budjettiini aikamoisen loven. Kun vielä piti maksaa 40€:n nettimaksu, ja jotain velkoja pois, ei rahaa ole yhtään liikaa. Nostin kevään opintotuet jo talvella ja maksoin tämänkin kuun vuokran jo etukäteen, onneksi. Tällä hetkellä tiukka budjetti on 20€ / viikko sisältäen IHAN KAIKEN mitä viikolla saattaa tarvita ostaa (eli terassisiiderit, baarireissut, ruoat, vessapaperit, siteet...). Vappuviikolle olen varannut tuplabudjetin eli 40€ ihan varmuuden vuoksi. Kouluruokaa en voi syödä edes kuun loppuun, varasin sitä varten 40€ ja sillä ei pötkitä kovin pitkälle jos haluaa kahvitkin koulussa juoda. Oli pakko budjetoida koko kuu, jotta en tuhlaa ensimmäisillä parilla viikolla kaikkea rahaani ja sitten päädy taas valtaviin velkoihin.

JOSKO SITÄ PIKKUHILJAA PÄÄSISI TÖIHIN

Kevät ja kärpäset

HUH. Tässä on ollut taas kaikenlaista etten ole päässyt päivittelemään. Olin enemmän tai vähemmän kipeänä edellisen merkinnän jälkeen pidemmänkin aikaa, ja sitten oon vaan ollut koko ajan menossa tai tulossa ja on ollut niin paljon häppeninkiä etten ole oikein kerennyt istahtaa koneen äärelle niin että olisin jaksanut tehdäkin jotain. Iso huokaus. (Pitäis siivota)

Tää viikko on ollut henkisesti kovin raskas. Jouduin ulkopuolisena keskelle ihmissuhdedraamaa tahtomattani ja olen kärsinyt seurauksista oikein kunnolla. Tilanne meni siis jotenkin niin, että näin kaverin baarissa tyttöystävänsä kanssa. Kävin moikkaamassa näitä kavereita ja siirryimme luokkakaverini Teemun kanssa pöytään istumaan ja juomaan nopiaa juominkeja, että saisi vielä yhdet ennen valomerkkiä. Siinä istuessa näin, että tämä kaveri oli tullut toisen tytön kanssa baarin yläkertaan ja juttelivat siellä. Aika nopeasti tämä juttelu kuitenkin muuttui joksikin ihan muuksi ja sain todistaa tapahtunutta aitiopaikalta. Sanoin Teemulle miten harmittaa tuollainen että noin kohdellaan tätä yksin jätettyä tyttöystävää. Kun sitten oltiin valon jälkeen lähdössä, näin tämän tyttöystävän edelleen istuvan samassa pöydässä kuin oli aiemmin istunut poikakaverinsa kanssa. En voinut olla sanomatta että tiedätkö mitä toi jätkä oikein tekee tuolla nurkan takana. Se oli ilmeisesti maailman suurin virhe. Tämä mun kaveri ja eräs toinen kaveri on päättänyt etteivät halua olla mun kanssa missään tekemisissä kuulematta edes mitä mulla olis sanottavaa. Ainoa vastaus mitä oon saanut on "Mieti mitä teit, teoilla on seuraukset." Vaikka olen miettinyt tilannetta puhki miljoona kertaa, en ymmärrä, mikä teossani oli niin hirveää, että muhun katkaistaan kaikki välit ja ruvetaan levittämään musta ilkeitä juttuja, joilla ei ole mitään perää. Ja noi ihmiset, jotka käänsi kelkkansa, oli oikeasti mulle tärkeitä. Raskasta.
Tiedän, ettei pitäisi puuttua toisten ihmisten asioihin, mutta toi oli vaan niin törkeää, että en voinut olla välittämättä. Olishan tää tyttö itsekin nähnyt mitä sen selän takana puuhataan jos olis vaan siirtynyt noin 5 metriä. Mutta ilmeisesti tein (taas) väärin, vaikka tarkoitin vain hyvää.

En tiedä vaivaako kevätväsymys vai nämä henkiset ahdistusjutut, mutta kaikki puhti tuntuu olevan poissa. Nyt alkaa harkkatyö + koerumbakin jo rynniä päälle. Täytyy katsoa miten jaksan kaiken! Hui.

Aprillipäivänä olin serkkuni ja hänen tyttärensä syntymäpäivillä (molemmat ovat aprillipiloja :D). Tyttö täytti 4v, ja hän on erittäin toimelias pikku prinsessa ja aivan vastustamattoman suloinen. Kutsuilla oli myös muita sukulaislapsia, jotka touhusivat kovasti ja olivat kaikki omalla tavallaan ihania persoonia. Tällä kertaa ei vauvakuume iskenyt kyllä yhtään, enemmänkin jonkinlainen perheidyllikuume... Kuinka ihanaa olisikaan elää tasaista ja turvallista elämää rakastavan miehen rinnalla lapsia kasvattaen! Toisaalta, vaikka kuinka ihanalta ajatus tuntuukin, tiedän, etten pystyisi siihen. Tuntisin oloni kahlituksi, vaikka rakastavassa perheessä eläminen onkin sitä, mitä haluaisin elämältäni. Tahdon nähdä maailmaa, ajaa moottoripyöräkortin, käydä Japanissa, tehdä töitä ulkomailla, vetää kännit keskellä päivää milloin haluan ja lähteä hetkeäkään miettimättä sinne, missä en ole ennen käynyt. Haluan olla rauhassa oma epävakaa itseni.

Meille muuten eksyi pari päivää sitten kevään ensimmäinen kärpänen! Yksi niistä harvoista asioista, joita pelkään, on nimenomaan kärpäset (ja muut ötökät, yäk), ja ne ovatkin kesän yksi huonoista puolista. Kissani Mei otti projektikseen saalistaa tämän hurjan mamin pelottelijan, ja koko illan Mei kurotteli kohti kattoa mitä ihmeellisimmistä paikoista, eikä irrottanut katsettaan hetkeksikään kärpäsestä. Tätä jahtia oli hauska seurata, ja ainakin yhden illan Meikkulilla ei ollut kotona hetkeäkään tylsää :D Kissallani on monesti tapana ilmoittaa, että nyt minulla on tylsää ja kaipaan leikkikaveria, tulepas nyt pois sieltä tyhmältä koneelta ja leiki kanssani. En kyllä tiedä minne kärpänen yön aikana hävisi, saiko Mei kärpäsen kiinni vai lensikö se jollain ovenavauksella rappuun tai parvekkeelle?

Nyt maha kurnii niin paljon, että täytyy mennä kokkaamaan jotain mitä kaapista löytyy :>

Adios!