HUH. Tässä on ollut taas kaikenlaista etten ole päässyt päivittelemään. Olin enemmän tai vähemmän kipeänä edellisen merkinnän jälkeen pidemmänkin aikaa, ja sitten oon vaan ollut koko ajan menossa tai tulossa ja on ollut niin paljon häppeninkiä etten ole oikein kerennyt istahtaa koneen äärelle niin että olisin jaksanut tehdäkin jotain. Iso huokaus. (Pitäis siivota)
Tää viikko on ollut henkisesti kovin raskas. Jouduin ulkopuolisena keskelle ihmissuhdedraamaa tahtomattani ja olen kärsinyt seurauksista oikein kunnolla. Tilanne meni siis jotenkin niin, että näin kaverin baarissa tyttöystävänsä kanssa. Kävin moikkaamassa näitä kavereita ja siirryimme luokkakaverini Teemun kanssa pöytään istumaan ja juomaan nopiaa juominkeja, että saisi vielä yhdet ennen valomerkkiä. Siinä istuessa näin, että tämä kaveri oli tullut toisen tytön kanssa baarin yläkertaan ja juttelivat siellä. Aika nopeasti tämä juttelu kuitenkin muuttui joksikin ihan muuksi ja sain todistaa tapahtunutta aitiopaikalta. Sanoin Teemulle miten harmittaa tuollainen että noin kohdellaan tätä yksin jätettyä tyttöystävää. Kun sitten oltiin valon jälkeen lähdössä, näin tämän tyttöystävän edelleen istuvan samassa pöydässä kuin oli aiemmin istunut poikakaverinsa kanssa. En voinut olla sanomatta että tiedätkö mitä toi jätkä oikein tekee tuolla nurkan takana. Se oli ilmeisesti maailman suurin virhe. Tämä mun kaveri ja eräs toinen kaveri on päättänyt etteivät halua olla mun kanssa missään tekemisissä kuulematta edes mitä mulla olis sanottavaa. Ainoa vastaus mitä oon saanut on "Mieti mitä teit, teoilla on seuraukset." Vaikka olen miettinyt tilannetta puhki miljoona kertaa, en ymmärrä, mikä teossani oli niin hirveää, että muhun katkaistaan kaikki välit ja ruvetaan levittämään musta ilkeitä juttuja, joilla ei ole mitään perää. Ja noi ihmiset, jotka käänsi kelkkansa, oli oikeasti mulle tärkeitä. Raskasta.
Tiedän, ettei pitäisi puuttua toisten ihmisten asioihin, mutta toi oli vaan niin törkeää, että en voinut olla välittämättä. Olishan tää tyttö itsekin nähnyt mitä sen selän takana puuhataan jos olis vaan siirtynyt noin 5 metriä. Mutta ilmeisesti tein (taas) väärin, vaikka tarkoitin vain hyvää.
En tiedä vaivaako kevätväsymys vai nämä henkiset ahdistusjutut, mutta kaikki puhti tuntuu olevan poissa. Nyt alkaa harkkatyö + koerumbakin jo rynniä päälle. Täytyy katsoa miten jaksan kaiken! Hui.
Aprillipäivänä olin serkkuni ja hänen tyttärensä syntymäpäivillä (molemmat ovat aprillipiloja :D). Tyttö täytti 4v, ja hän on erittäin toimelias pikku prinsessa ja aivan vastustamattoman suloinen. Kutsuilla oli myös muita sukulaislapsia, jotka touhusivat kovasti ja olivat kaikki omalla tavallaan ihania persoonia. Tällä kertaa ei vauvakuume iskenyt kyllä yhtään, enemmänkin jonkinlainen perheidyllikuume... Kuinka ihanaa olisikaan elää tasaista ja turvallista elämää rakastavan miehen rinnalla lapsia kasvattaen! Toisaalta, vaikka kuinka ihanalta ajatus tuntuukin, tiedän, etten pystyisi siihen. Tuntisin oloni kahlituksi, vaikka rakastavassa perheessä eläminen onkin sitä, mitä haluaisin elämältäni. Tahdon nähdä maailmaa, ajaa moottoripyöräkortin, käydä Japanissa, tehdä töitä ulkomailla, vetää kännit keskellä päivää milloin haluan ja lähteä hetkeäkään miettimättä sinne, missä en ole ennen käynyt. Haluan olla rauhassa oma epävakaa itseni.
Meille muuten eksyi pari päivää sitten kevään ensimmäinen kärpänen! Yksi niistä harvoista asioista, joita pelkään, on nimenomaan kärpäset (ja muut ötökät, yäk), ja ne ovatkin kesän yksi huonoista puolista. Kissani Mei otti projektikseen saalistaa tämän hurjan mamin pelottelijan, ja koko illan Mei kurotteli kohti kattoa mitä ihmeellisimmistä paikoista, eikä irrottanut katsettaan hetkeksikään kärpäsestä. Tätä jahtia oli hauska seurata, ja ainakin yhden illan Meikkulilla ei ollut kotona hetkeäkään tylsää :D Kissallani on monesti tapana ilmoittaa, että nyt minulla on tylsää ja kaipaan leikkikaveria, tulepas nyt pois sieltä tyhmältä koneelta ja leiki kanssani. En kyllä tiedä minne kärpänen yön aikana hävisi, saiko Mei kärpäsen kiinni vai lensikö se jollain ovenavauksella rappuun tai parvekkeelle?
Nyt maha kurnii niin paljon, että täytyy mennä kokkaamaan jotain mitä kaapista löytyy :>
Adios!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti