Avoliiton perimmäinen olemus

Koko kesän taisteltuani tuulimyllyjä (lue: valtion laitokset) vastaan, ovat käsitykseni parisuhteen dynamiikasta muuttuneet raskaalla kädellä. Etenkin käsite "avoliitto" on mielessäni saanut täysin uuden merkityksen. Jos aiemmin tänä vuonna pidin itseäni avoliiton toisena osapuolena, en pidä enää. Avoliitto on jotain paljon vakavempaa kuin se, mihin itse olen valmis sitoutumaan tässä iässä ja tässä elämäntilanteessa.

Avoliitto-sanaa käytetään yleisimmin vastakkaista sukupuolta edustavien henkilöiden eläessä "avioliiton omaisissa olosuhteissa". Aiemmin ajattelin, että kun mies ja nainen asuvat yhdessä ja ovat yhdessä, on kyseessä automaattisesti avoliitto. Nyt ajattelen, että vasta siinä vaiheessa, kun nämä kaksi henkilöä ovat valmiita vakavasti sitoutumaan toisiinsa, on kyseessä avoliitto. Mikäli suunnitelmia yhteisestä tulevaisuudesta ei ole, eikä kumpikaan osapuoli ole valmis sitoutumaan toiseen "niin hyvässä kuin pahassa", ei mielestäni voida puhua avoliitosta - on olemassa vain pariskunta, jotka sattuvat asumaan saman katon alla syystä tai toisesta. Ei sen enempää. Perusteltuja syytä asua yhdessä ilman yhteistaloutta ovat esimerkiksi asumiskustannusten puolittaminen tai vaikea asunnonsaantitilanne kyseisellä paikkakunnalla. Mielestäni avoliitto edellyttää yhteistaloutta, vastuun kantamista toisesta kun tämä ei siihen pysty sekä tapauksesta riippuen vieläkin vahvempaa sitoutumista - kuten vaikka kihlausta tai yhteisiä lapsia. Minusta jokaisen ihmisen tulisi itse saada omalla kohdallaan päättää, käyttääkö tätä pelottavankin viralliselta kuulostavaa nimitystä, "asuuko vain yhdessä poikakaverin kanssa", vai ollaanko pelkkiä kavereita. Avoliitto ei ole virallinen termi, eikä esim. maistraatti tunne koko sanaa. Henkilö on joko naimaton, naimisissa tai leski.

Mitä sitten kun ihminen vastoin omaa tahtoaan pakotetaan avoliittoon vain ja ainoastaan sillä perusteella, että samassa asunnossa asuu mies ja nainen? Aina kun täytän lomakkeita tai kyselyitä, piirrän rastin kohtaan "naimaton". Haluaisin itse päättää milloin olen valmis asumaan yhteistaloudessa ja sitoutumaan toiseen ihmiseen niin, että tämän ollessa vaikeuksissa olen valmis antamaan omastani ilman mitään vaateita takaisinmaksusta. Tai toisinpäin. Minusta ei ole valtion laitoksen tehtävä määrätä toisilleen vielä jokseenkin tuntemattomia ihmisiä huolehtimaan toisistaan ja antamaan omastaan vasten tahtoaan. Tässä Suomen sosiaaliturva menee metsään. Tokikaan kaikille ei tule millä tahansa perusteilla myöntää tukia, mutta minusta jokaisella yksilöllä on oikeus omaan talouteen ja omaan taloussuunnitteluun, eikä kovalla työllä ansaitsemiaan säästöjä tarvitse antaa toiselle vain ja ainoastaan siksi, että asuu saman katon alla toisen kanssa. Se on yksinkertaisesti väärin. Rakkaus ja halu antaa omastaan on eri asia, kuin toisen ongelmien paikkaaminen sillä kustannuksella, että oma elämä menee päin mäntyä.

Elokuu 2011

Sekalaisia ajatuksia ja huomioita:

- Mikäli otan vielä rotukissan, seuraava rotuni voi hyvin mahdollisesti olla Traditional / Doll face persian. Eli "alkuperäinen" persialainen, ei sellainen lyttynaama jollaisiksi ne on tänä päivänä jalostettu.

- Kun rahaa ei ole pitkään aikaan ollut, osaa jokaista senttiä arvostaa aivan eri tavalla kuin aiemmin. Ikinä en ole päässyt leveästi eleleen, mutta en ikinä myöskään ole näin kituuttanut senteillä kuin tänä kesänä. (Siitä huolimatta, jos alevaatetta on kuolannut jo kuukauden verran, on se silloin ostamisen arvoinen, right? :P)

- Testasin eilen ensimmäistä kertaa uutta (ostettu kesäkuussa) suoristus+kiharrusrautaani hiusten suoristamiseen, ja olin positiivisesti yllättynyt. Joko uusi rauta on todella hyvä, tai vanha rautani äärettömän paska :D Hiukset suoristuivat nopeasti ja helposti, sekä latvojen muotoilu oli helppoa. Hiukset pysyivät koko päivän mukavasti suorina, eivätkä näyttäneet huonokuntoisilta. Vitsit! Mikäli hiustenlaitto on noin helppoa ja nopeaa, voisin alkaa harrastaa sitä useamminkin. Yleensä en jaksa tehdä hiuksille mitään, ainoastaan pesen ja annan kuivua.

- Koulu jatkuu taas viikon päästä. Motivaatio ja jaksaminen on hukassa, kiinnostuksenkohteet on jossain aivan muualla. Päivä päivältä tunnen aina enemmän olevani väärällä alalla. Yritän silti pinnistellä vielä tämän viimeisen, työntäyteisen vuoden. Ja mikäli saisin vakituisen työpaikan, voin toki vapaa-ajalla toteuttaa itseäni aivan niin paljon kuin vain jaksan haluamissani asioissa. Onhan tässä koko elämä aikaa vaikka uudelleenkouluttautua, mikäli siltä tuntuu :)

- Himoitsen älypuhelinta, ja olenkin katsellut HTC Desire S:ää sillä silmällä jo jonkin aikaa. Työn alla olevan projektini palkasta voisin yrittää nipistää puhelimen hinnan. Desire S on kuitenkin "jo" 4kk vanha puhelin, ja hifistelijänä haluaisin tietysti itselleni viimeisimmän mallin. Turhautuminen nykyiseen puhelimeen kuitenkin kasvaa päivä päivältä, kun sillä ei voi tehdä kaikkea mitä tahtoisin. Lippulaivamallien perään en haikaile, sillä minusta puhelimen tulee maksaa vähemmän kuin tietokoneen :P Nyt kysynkin itseltäni, maltanko odottaa syyskuun alkuun uusien puhelimien julkistusta, vai hankinko itselleni kauan himoitsemani Desire S:n, johon elokuun aikana saa ilmaisen navigaattoriohjelman kaupan päälle.

- Odotan L:n paluuta viikonlopun mittaiselta mökki-/kalareissulta innoissani, sillä kun mökkeilijä kotiutuu, testaamme L:n rasvakeitintä ensimmäistä kertaa ja kokkaamme kotikutoisia Hot Wingsejä! Tein testikierroksen kastikkeella ja uunipaistetuilla siivillä jo perjantaina, mutta rasvakeittimen kautta käytetty ruokahan tunnetusti maistuu aina paremmalta.. Voi olla, että seuraava päivitys onkin aiheesta Hot Wings.. ;)

Ihmiset

Jotkut ihmiset ovat rakastettavia.
Toiset ihmiset ovat inhottavia.

Jotkut ihmiset tekevät lähtemättömän vaikutuksen pelkällä läsnäolollaan.
Toiset ihmiset jäävät huomaamatta.

Jotkut ihmiset kulkevat vierelläsi vuosikymmeniä.
Toiset ihmiset unohtuvat välittömästi.

Jotkut ihmiset välittävät sinusta hyvinä ja huonoina aikoina.
Toiset ihmiset hylkäävät sinut kun sinusta ei ole heille iloa.

Toisista ihmisistä jää vahvempi tunnejälki kuin toisista.

Muistot ovat muistoja ja niitä voi haluta varjella tai ne haluaa unohtaa.

Yhtä kaikki, jokainen ihminen joka on aiheuttanut meissä jonkinlaisia tunteita on muovannut meitä sellaisiksi kuin olemme tänä päivänä.

Rakkaus, viha, empatia, sääli, ihastus, halveksunta, kiintymys... You name it.