Köyhä ja kipeä

Köyhyydestäni voin syyttää vain ja ainoastaan itseäni, kipeydestäni syytän VR:ää. Eilinen kokemus Valtion Rautateistä oli kirjaimellisesti jäätävä...

Toissapäivänä (sunnuntaina) päätin lähteä hetkeksi pakoon elämääni ja päädyin Vammalaan ystäväni Santerin luo hirveässä humalassa. Ei näin.. :') Olin jo aiemmin päättänyt skipata maanantaisen koulupäivän useammastakin syystä, joten maanantaipäivän viettäminen muualla kuin kotona neljän seinän sisällä houkutteli. Eilinen meni kuin siivillä - kävimme syömässä Vammalan kiinalaisessa (joka on ehkä maailman paras kiinalainen ravintola missä olen syönyt) ja ostimme ruokatarvikkeita, joista kokkasin Santulle lasagnea ja jälkkäriksi rahkaa.. Päivä meni siis lähinnä ruokajuttujen merkeissä. Kun olin saanut ruoat valmiiksi, olikin jo aika lähteä kohti rautatieasemaa, sillä viimeinen juna Vammalasta Tampereelle lähtee 19:02.
Olin asemalla noin kello 18:50, eli kerrankin hyvissä ajoin. Juna Tampereelta Poriin tuli ja meni, ja odotin omaa junaani saapuvaksi minä hetkenä hyvänsä. Sitten kaiuttimista tuli hiljainen, rahiseva ja hieman epäselvä kuulutus: "Pikajuna 472 Porista Tampereelle on tällä hetkellä myöhässä noin 30 minuuttia liikennesäätöjärjestelmän vian vuoksi." Aurinko oli jo laskenut, ja pakkanen alkoi purra, joten päätimme Santerin kanssa käydä Jaatsin kahvilalla juomassa kupposet kuumaa, ja tulla takaisin puoleksi - tai mielellään vähän ennen sitä, jotta ainakaan juna ei kahvitellessamme porhaltaisi ohi. Palasimme takaisin asemalle hyvin ennen puolta, ja istuimme jälleen odottamaan bussipysäkin kaltaiseen katokseen. Katselimme kuinka yksi valaisin syttyi, sammui, syttyi, ja taas hetken palettuaan sammui. Mietimme syitä valaisimen käytökselle, kun se ei jaksanut palaa kauaa kerrallaan. Minuutit matelivat ja junaa ei näkynyt. Noin klo 19:45 tuli uusi rahiseva kuulutus, josta selvää saadakseen täytyi jälleen heristää korviaan. "Pikajuna 472 Porista Tampereelle on noin 60 minuuttia myöhässä." Huhhuh! Tieto oli sinänsä lohduttava, noin vartin päästä pääsisi lämpimään junaan sulattelemaan jäätyneitä varpaitaan. Olin jo aivan jäässä ja pakkanen kiristyi entisestään, kuten se pimeyden laskeuduttua monesti tekee. Kun kello oli noin 20:01, kuulutettiin sama tuttu kuulutus, mutta nyt kerrottiin junan olevan 80 minuuttia myöhässä. Tässä vaiheessa purskahdin melkein jo itkuun. Olin niin kylmissäni ja ikävöin valtavasti kissaani ja olin niin väsynyt odottamiseen. Tiesin, että muutaman kilometrin matkan käveleminen bussiasemalle olisi aivan jaksamiseni äärirajoissa siinä kylmyydessä ja niillä vaatteilla. Minun oli pakko mennä käymään lähikaupassa, joka sijaitsee juna-asemalta vajaan viiden minuutin kävelymatkan päässä. Jokainen lämmin paikka oli ulkona notkumista parempi, ja tiesin jo tässä vaiheessa tulevani seuraavana päivänä kipeäksi. Ostin kurkkupastilleja oloani helpottamaan, ja kävelin takaisin juna-asemalle siinä toivossa, että kuulutuksen tarjoama aika kerrankin pitäisi paikkaansa. Kello 20:18 kuulutettiin uudestaan, että juna on noin 80 minuuttia myöhässä. Olin helpottunut, ettei aika ollut muuttunut edellisestä kuulutuksesta. Minä hetkenä hyvänsä...
Kello 20:30 alkoivat vihdoin aseman kellot kilistä junan saapumisen merkiksi. En ole aikoihin tuntenut niin valtavaa ilon tunnetta niinkin pienestä asiasta, kuin siitä että juna yleensäkään saapui. Kipusin aution oloisen junan kyytiin. Konduktööri tuli kysymään minne olin menossa, eikä rahastanut minua lainkaan. Tärisin kylmästä koko matkan ja vielä kotiin palattuanikin.
No, eipä maksanut matka ainakaan mitään...




Nämä sen sijaan maksoivat. Tai en ole vielä maksanut, mutta tilasin laskulla kengät jotka saapuivat tänään ovelleni :D Kömmin sängyn pohjalta varmaan todella todella kuolleen näköisenä (ainakin sellainen on olo!) ovelle peläten tv-lupatarkastajaa, mutta siellä olikin ihana posteljooninainen kenkieni kanssa :) Ne ovat todella ihanan söpöt kokona 35, ja aivan kuin tehty minulle kokonsa ja näkönsä puolesta! Hinta oli laskulla yli 60e (jaiks!), mutta oli pakko ottaa lasku, kun tilillä ei ole tällä hetkellä rahaa.. Facebookista pitäisi kieltää kauppojen mainokset, joudun kohta ulosottoon kun en pysty vastustamaan ihania härpäkkeitä!
Rahatilanteeni onkin nyt se, että kuun loppuun asti rahaa on noin 30e/vko, josta koululla syömiseen menee noin 20e/viikko. Eli kotona syömiseen ja muuhun viihteeseen on rahaa ruhtinaalliset 1,4e/päivä. Nämäkin rahat sain revittyä kasaan pahan päivän -säästötilini tyhjentämällä. Tein kyseisen tilin silloin, kun olin töissä ihan kaikkein kaikkein pahimman varalle. Nyt kun täydet opintolainatkin on jo nostettu (ja kulutettu), luulen että nyt on se pahista pahin tilanne. Opiskelijaelämä on kyllä tosi mälsää!