Harkkatöiden välttelyä

Mun piti ihan oikeasti piirtää puurakenteiden harkkatyöhön rakennekuvat, mutta tuossa hetki sitten alkoi heikottaa oikeiin olan takaa, niin en nyt uskalla aloittaa mitään suurempaa projektia. En tiedä mikä on, kun oon syönyt ja juonut tänään ihan hyvin. Unenpuutetta kyllä tosiaan on... *mulkoilee vihaisesti tyytyväisenä löhöilevää kissaansa* ..., että ehkä tää voi johtua siitäkin. No, jos ensi yönä...

Lueskelin blogista vanhoja kirjoituksia ja silmiini osui viime kevään surullinen tapaus. Menin siis puuttumaan asioihin jotka eivät minulle kuuluneet, ja sain niin sanotusti p*skaa niskaan, vaikka tarkoitusperäni olivat hyvät. Tilanteesta kesti hetki päästä ylitse. Jossain vaiheessa kesää/syksyä tajusin, että jollei kyseessä oleva henkilö ole valmis ymmärtämään sitä, etten tarkoittanut tehdä mitään pahaa, niin ei tarvitse olla tekemisissä kanssani, eikä minun tarvitse tuntea syyllisyyttä asiast. Onnistuinkin unohtamaan koko hässäkän. Syksyllä kuitenkin koulussa eräänä päivänä istuin luokkakavereideni kanssa kahvilla, kun huomasin kyseisen jätkän istuvan läheisessä pöydässä yksikseen. Menin hänen luokseen ja hän vaikutti yllättävän normaalilta(!). Pahoittelin keväällä tapahtunutta, ja hän totesi vain kylmästi, että ei ole vihainen, mutta että toisten asioihin ei tarvitse puuttua. Sovimme kuitenkin olevamme taas väleissä.
Tämän jälkeen emme edes nähneet toisiamme varsinaisesti ennen kuin pari viikkoa sitten Klubilla, kun olin luokkakaverieni kanssa viettämässä iltaa. Meillä oli hauska ilta, ja jossain vaiheessa havaitsin ohimennen hra X:n myös samassa baarissa. Hän tulikin juttelemaan minulle, ja en tiedä oliko kännispäissään vai miksi, mutta hän sanoi että ymmärtää miksi tein keväällä kuten tein, ja että ei kanneta kaunaa, vaan annetaan asian olla. Juttelimme niitä näitä, hän tarjosi minulle oluen, ja kävelimme yhtä matkaa kotiinkin. Nyt lasken tämän jutun viimeinkin täysin käsitellyksi, ja voin lopullisesti kuopata koko jutun. Yksi pieni ilonaihe: Ymmärrys ja anteeksianto. Kiitos tästä.

Tänään iltapäivällä metsästin L:n lentoa hyvän tovin, oli aika hankala löytää kun en heti kekannut lentoyhtiötä, enkä tiennyt edes tarkalleen et mistä mihin se lentää 8) Hetken salapoliisityötä tehtyäni löysin sit sen! Kaikkea hölmöä sitä tuleekin tehtyä, mut oli pakko seurata, että kys. kone on vielä ilmassa, ja miten on arvioitu sen saapuvan. Hölmö minä.

Sit kävin myös L:n siskon kanssa metsästämässä Rappakalja Extremeä, kun äiti sanoi että voisi ostaa sen, mutta itse lainaan sitä ainakin toistaiseksi! Oon aika innoissani siitä pelistä, se vaikuttaa tosi hauskalta :) Rappakaljaa olen pelannut, ja oon aika varma että mulla on se jossain (muistan ostaneeni sen), mutta se tuntuu kadonneen kuin tuhka tuuleen.. Kävimme myös Coffee Housessa, ja kerta oli mulle toinen ikinä. Mun ensimmäinen ja ainoa kertani oli kännissä, Hämeenkadun approssa. Loistavaa. 8)

Nyt on pakko mennä nukkumaan, että pääsisin tästä heikotuksesta eroon. Saa nähdä kuinka onnistun menemään, L:n koneen pitäisi laskeutua ihan näillä minuuteilla. Ehkä seuraan sen vielä. Ja sit menen.

Joo, oon hupsu.

Elvytystoimenpide!

Kaikesta huolimatta tämäkin blogi sitten kuoli. Yritän elvyttää sen ja pitää hengissä vaikka vähän harvemmalla päivitystahdilla. Tai no, saa nähdä, että mihin tästä vielä innostuu...

No joo, nyt olis hirvittävä kiire koululle oikeasti, mutta ei huvita lähteä. Yllättäen. Mulla olis hirvittävästi rästihommia tehtävänä, kun syyslukukaudella otin omaa hermolomaa ja olin Kiinassa kuukauden ajan. Siitä johtuen jäi kokeita suorittamatta ja harjoitustöitä tekemättä, ja niitä en nyt ole ehtinyt/jaksanut tehdä. Koulutöihin liittyvä ja samanaikaisesti liittymätön tekijä on vielä lehti- ja opasvastaavan homma, mitä teen koulumme Puusuutarit ry:ssä. Puusuutareihin kuuluu rakennuspuolen kolmannen ja neljännen vuosikurssin opiskelijoita, joista neloset järjestävät rakentaja-messut helmikuussa. Kolmoset auttavat nelosia parhaansa mukaan, ja oppivat hommansa seuraavaa vuotta varten. Itse tosiaan olen lupautunut vastuuseen messulehdestä (tai pikemminkin liitteestä, joka ilmestyy Aamulehden välissä) sekä messuilla jaettavasta oppaasta. Vielä tänä vuonna ei olisi minun hommani hoitaa kaikkea, lähestulkoonkaan, mutta nelosen vastuuhenkilö otti ja lähti Thaimaaseen, jolloin hommat siirtyivät meikäläisen harteille. Reilua? Olen koko vuoden ollut aivan pihalla koko pestistä mihin olen lupautunut, ja yhtäkkiä saankin kuulla olevani vastuussa koko lehti&opasprojektista aivan yksinäni! Lehti meni jo painoon, opas menee tällä viikolla. Vähän hirvittää :/

Ihmeellinen tällä viikolla tapahtuva asia on sinkkuuden päättyminen käytännössä aivan seinään. Yhteenmuutto olisi normaalisti luonnollinen jatkumo seurustelulle. Ensin tapaillaan jonkun verran, sitten yhä enenevässä määrin, kunnes öitä jo vietetään toisen luona. Siinä vaiheessa mietitään että hei, entä jos ei tarvitsisikaan käydä kotona missään välissä, vaan meillä olis yhteinen koti... Mut tänä aikana kun olen seurustellut L:n kanssa, L ei ole kertaakaan käynyt täällä (sitä ennen kävi tosin kyllä), ja hän on itse ollut koko ajan ulkomailla. Ja nyt tosiaan tulee yhteenmuutto aivan puun takaa. Kun on tottunut siihen että seurustellaan niin, että ei nähdä toisiamme käytännös ollenkaan (mikä on muuten aivan hirveetä, voin kertoa!), niin siitä on aika iso harppaus siihen, että toisesta ei pääse eroon hetkeksikään. Toivon, että kaikki sujuu ainakin suurinpiirtein ongelmitta. :)

Väsyttää aivan hirveästi, kun kissani on ottanut taas tavakseen raapia sänkyäni klo 4 yöllä! Se teki sitä joskus pentuna, mutta pääsi tavasta eroon, ja nyt se on tullut taas takaisin. Mikähän siinä voi olla? Ei se kyllä puhdasta raapimista ole, tarkemmin sanottuna Mei ottaa kynsillään kiinni patjasta kun makaa lattialla, ja raahaa itseään edestakaisin sängyn viertä. Se ääni mikä kyseisestä touhuamisesta tulee kuulostaa ihan samalta kuin jos kissa raapisi sänkyä, ja herään siihen joka ikinen kerta. Olen heittänyt kissaa ulos makkaristani, mutta kun se perhana osaa avata ovet, niin ei se kauaa poissa pysy, ja sama tilanne taas. Pitäisi hankkia lukko makuuhuoneen oveen, tai vaihtoehtoisesti yrittää itse mennä nukkumaan aikaisemmin kuin kahdeltatoista..