Mun piti ihan oikeasti piirtää puurakenteiden harkkatyöhön rakennekuvat, mutta tuossa hetki sitten alkoi heikottaa oikeiin olan takaa, niin en nyt uskalla aloittaa mitään suurempaa projektia. En tiedä mikä on, kun oon syönyt ja juonut tänään ihan hyvin. Unenpuutetta kyllä tosiaan on... *mulkoilee vihaisesti tyytyväisenä löhöilevää kissaansa* ..., että ehkä tää voi johtua siitäkin. No, jos ensi yönä...
Lueskelin blogista vanhoja kirjoituksia ja silmiini osui viime kevään surullinen tapaus. Menin siis puuttumaan asioihin jotka eivät minulle kuuluneet, ja sain niin sanotusti p*skaa niskaan, vaikka tarkoitusperäni olivat hyvät. Tilanteesta kesti hetki päästä ylitse. Jossain vaiheessa kesää/syksyä tajusin, että jollei kyseessä oleva henkilö ole valmis ymmärtämään sitä, etten tarkoittanut tehdä mitään pahaa, niin ei tarvitse olla tekemisissä kanssani, eikä minun tarvitse tuntea syyllisyyttä asiast. Onnistuinkin unohtamaan koko hässäkän. Syksyllä kuitenkin koulussa eräänä päivänä istuin luokkakavereideni kanssa kahvilla, kun huomasin kyseisen jätkän istuvan läheisessä pöydässä yksikseen. Menin hänen luokseen ja hän vaikutti yllättävän normaalilta(!). Pahoittelin keväällä tapahtunutta, ja hän totesi vain kylmästi, että ei ole vihainen, mutta että toisten asioihin ei tarvitse puuttua. Sovimme kuitenkin olevamme taas väleissä.
Tämän jälkeen emme edes nähneet toisiamme varsinaisesti ennen kuin pari viikkoa sitten Klubilla, kun olin luokkakaverieni kanssa viettämässä iltaa. Meillä oli hauska ilta, ja jossain vaiheessa havaitsin ohimennen hra X:n myös samassa baarissa. Hän tulikin juttelemaan minulle, ja en tiedä oliko kännispäissään vai miksi, mutta hän sanoi että ymmärtää miksi tein keväällä kuten tein, ja että ei kanneta kaunaa, vaan annetaan asian olla. Juttelimme niitä näitä, hän tarjosi minulle oluen, ja kävelimme yhtä matkaa kotiinkin. Nyt lasken tämän jutun viimeinkin täysin käsitellyksi, ja voin lopullisesti kuopata koko jutun. Yksi pieni ilonaihe: Ymmärrys ja anteeksianto. Kiitos tästä.
Tänään iltapäivällä metsästin L:n lentoa hyvän tovin, oli aika hankala löytää kun en heti kekannut lentoyhtiötä, enkä tiennyt edes tarkalleen et mistä mihin se lentää 8) Hetken salapoliisityötä tehtyäni löysin sit sen! Kaikkea hölmöä sitä tuleekin tehtyä, mut oli pakko seurata, että kys. kone on vielä ilmassa, ja miten on arvioitu sen saapuvan. Hölmö minä.
Sit kävin myös L:n siskon kanssa metsästämässä Rappakalja Extremeä, kun äiti sanoi että voisi ostaa sen, mutta itse lainaan sitä ainakin toistaiseksi! Oon aika innoissani siitä pelistä, se vaikuttaa tosi hauskalta :) Rappakaljaa olen pelannut, ja oon aika varma että mulla on se jossain (muistan ostaneeni sen), mutta se tuntuu kadonneen kuin tuhka tuuleen.. Kävimme myös Coffee Housessa, ja kerta oli mulle toinen ikinä. Mun ensimmäinen ja ainoa kertani oli kännissä, Hämeenkadun approssa. Loistavaa. 8)
Nyt on pakko mennä nukkumaan, että pääsisin tästä heikotuksesta eroon. Saa nähdä kuinka onnistun menemään, L:n koneen pitäisi laskeutua ihan näillä minuuteilla. Ehkä seuraan sen vielä. Ja sit menen.
Joo, oon hupsu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti