Elvytystoimenpide!

Kaikesta huolimatta tämäkin blogi sitten kuoli. Yritän elvyttää sen ja pitää hengissä vaikka vähän harvemmalla päivitystahdilla. Tai no, saa nähdä, että mihin tästä vielä innostuu...

No joo, nyt olis hirvittävä kiire koululle oikeasti, mutta ei huvita lähteä. Yllättäen. Mulla olis hirvittävästi rästihommia tehtävänä, kun syyslukukaudella otin omaa hermolomaa ja olin Kiinassa kuukauden ajan. Siitä johtuen jäi kokeita suorittamatta ja harjoitustöitä tekemättä, ja niitä en nyt ole ehtinyt/jaksanut tehdä. Koulutöihin liittyvä ja samanaikaisesti liittymätön tekijä on vielä lehti- ja opasvastaavan homma, mitä teen koulumme Puusuutarit ry:ssä. Puusuutareihin kuuluu rakennuspuolen kolmannen ja neljännen vuosikurssin opiskelijoita, joista neloset järjestävät rakentaja-messut helmikuussa. Kolmoset auttavat nelosia parhaansa mukaan, ja oppivat hommansa seuraavaa vuotta varten. Itse tosiaan olen lupautunut vastuuseen messulehdestä (tai pikemminkin liitteestä, joka ilmestyy Aamulehden välissä) sekä messuilla jaettavasta oppaasta. Vielä tänä vuonna ei olisi minun hommani hoitaa kaikkea, lähestulkoonkaan, mutta nelosen vastuuhenkilö otti ja lähti Thaimaaseen, jolloin hommat siirtyivät meikäläisen harteille. Reilua? Olen koko vuoden ollut aivan pihalla koko pestistä mihin olen lupautunut, ja yhtäkkiä saankin kuulla olevani vastuussa koko lehti&opasprojektista aivan yksinäni! Lehti meni jo painoon, opas menee tällä viikolla. Vähän hirvittää :/

Ihmeellinen tällä viikolla tapahtuva asia on sinkkuuden päättyminen käytännössä aivan seinään. Yhteenmuutto olisi normaalisti luonnollinen jatkumo seurustelulle. Ensin tapaillaan jonkun verran, sitten yhä enenevässä määrin, kunnes öitä jo vietetään toisen luona. Siinä vaiheessa mietitään että hei, entä jos ei tarvitsisikaan käydä kotona missään välissä, vaan meillä olis yhteinen koti... Mut tänä aikana kun olen seurustellut L:n kanssa, L ei ole kertaakaan käynyt täällä (sitä ennen kävi tosin kyllä), ja hän on itse ollut koko ajan ulkomailla. Ja nyt tosiaan tulee yhteenmuutto aivan puun takaa. Kun on tottunut siihen että seurustellaan niin, että ei nähdä toisiamme käytännös ollenkaan (mikä on muuten aivan hirveetä, voin kertoa!), niin siitä on aika iso harppaus siihen, että toisesta ei pääse eroon hetkeksikään. Toivon, että kaikki sujuu ainakin suurinpiirtein ongelmitta. :)

Väsyttää aivan hirveästi, kun kissani on ottanut taas tavakseen raapia sänkyäni klo 4 yöllä! Se teki sitä joskus pentuna, mutta pääsi tavasta eroon, ja nyt se on tullut taas takaisin. Mikähän siinä voi olla? Ei se kyllä puhdasta raapimista ole, tarkemmin sanottuna Mei ottaa kynsillään kiinni patjasta kun makaa lattialla, ja raahaa itseään edestakaisin sängyn viertä. Se ääni mikä kyseisestä touhuamisesta tulee kuulostaa ihan samalta kuin jos kissa raapisi sänkyä, ja herään siihen joka ikinen kerta. Olen heittänyt kissaa ulos makkaristani, mutta kun se perhana osaa avata ovet, niin ei se kauaa poissa pysy, ja sama tilanne taas. Pitäisi hankkia lukko makuuhuoneen oveen, tai vaihtoehtoisesti yrittää itse mennä nukkumaan aikaisemmin kuin kahdeltatoista..