Köyhäilytaidoista

Rosa Meriläisen kolumni herätti ajattelemaan asiaa, mikä on ihan jokapäiväinen osa elämääni, mutta mitä en aina edes tiedosta: Köyhäilyä.

Tässä kesän lähestyessä tulee ensimmäisenä mieleen terassit, ja terassisiiderit/-kaljat. Oi miten ihanaa onkaan lähteä yhden tai useamman mukavan ihmisen kanssa terassille nauttimaan kevätauringosta, jäätävän kylmän talven jälkeen puhaltavasta lämpimästä tuulesta sekä raikkaasta juomasta. Keskustelu vapautuu ja mieli on useimmiten hyvä (on muuten jännä, miten suomalaisten mieliala tuntuu paranevan kohti kesää, ja pahenevan kohti talvea). Huolet ja murheet voi unohtaa, tilataan toiset ja... Kolmaskin vielä maistuisi. Mutta mikäli juomista mielii jatkaa syöksemättä itseään vararikkoon, on opiskelijan tässä vaiheessa poistuttava takavasemmalle ja käytävä kaupan kautta hakemassa itselle alkoholijuomia, joilla jatketaan iltaa kotosalla. Mikäli suunnitelma on lähteä illan aikana vielä johonkin yökerhoon, on se tehtävä riittävän myöhään, jos haluaa välttää kuivin suin istumisen. Yleensä varaa on sisäänpääsymaksun ja narikan lisäksi ostaa vain se 2-3 juomaa illan aikana. ... siis mikäli juo halvinta mahdollista juomaa, eli siideriä tai kaljaa.

Ruokapuolella olen havainnut myös erilaisia trendejä. Kun itse noin vuosi sitten jouduin tulemaan toimeen ainoastaan kaapin ja pakastimen antimilla, olen alkanut nyt hamstrata ruokaa alennusmyynneistä. Kun kaapit ovat täynnä (halvalla) hankittua ruokaa, ei tarvitse aina ennen ruoanlaittoa kipaista kaupassa ostamassa tarvikkeita. Ja ruoka tehdään siitä mitä kotoa löytyy... Melko tylsää, tiedän, mutta olosuhteiden pakosta välttämätöntä. Joskus olisi ihana vain päättää että.. Tänään teen sitä ja tätä, mennä kauppaan, ja ostaa sitä ja tätä. Tortillatarvikkeitakin mulla on alesta hankittuna kaapissa siltä varalta, että joskus tekee mieli :D Jos haluan sushia, ei toivoakaan, että hakisin sitä ravintolasta, sillä itse teen yhden annoksen hinnalla ainakin 5 samanlaista kotona :P (Just yks ilta tein sushia meille iltaruoaks, onnistu aivan nappiin maultaan, ja mun sushia kohtaan skeptinen miehenikin tykkäsi! Aikaahan siinä menee, munkin tuli hienosti välteltyä englannin esitelmän väsäämistä sinä iltana, kun väänsin herkkuja)

Mutta, tapansa kullakin. Itse olisin valmis kokeilemaan kasvisdieettiä kotona, eli söisin koulussa aina proteiiniannoksen täyteen, ja kotona viikolla valmistaisin itselleni halvalla kasvisruokaa. Ja säästäisin rahat sitten johonkin muuhun, kuten vaikka uusiin vaatteisiin JC:n outlet -myymälästä, tai siihen, että lähtisin vaihteeksi käymään jossain muussa kaupungissa tapaamassa tuttuja :) Näin opiskelijana rahapuolen ikuinen ongelma tuntuu olevan se, että jostain arkisesta asiasta täytyy tinkiä toisten kustannuksella. Jokaisen oma valinta on, mistä nipistää, ja mihin panostaa hieman enemmän. Tosin uskon, että työelämässä tilanne on suunnilleen sama, tulojen kasvaessa myös menot kasvavat. Mutta ruokakaupassa en usko enää työelämään päästyäni joutuvani kokemaan sitä, kun jokainen ostos on harkittava tarkkaan ja laskettava, että riittääkö tilin kate nyt siihen jos ostankin illaksi pakastepizzan vai ei.

Kun ei vaan jaksa...

Uupumus ja Tamkin raksaopinnot on äärimmäisen huono yhtälö. Koulu ei itsessään ole liian kuormittavaa kunhan hommat tekee ajallaan, mutta kun tipahtaa kärryiltä, on edessä valtava urakka.

Itsellä jäi viime syksyltä jo kursseja rästiin, kun motivaatio oli hakusessa ja läpikävin muutamia yksityiselämän kriisejä siinä ohessa. Suunnitelmana oli ottaa kiinni ja tehdä kurssit valmiiksi tammikuussa ennen kuin uusi harkkatyörumba taas kevään kurssien osalta alkaa, mutta sekin jäi lähinnä suunnittelemisen asteelle... Ja nyt keväällä jaksaminen on vielä heikommissa kantimissa.

Aloin tässä miettiä, miten valtavasti uupuminen vaikuttaa opintoihini. Meidän koulutusohjelmassa tehdään opintosuunnitelmat ja lukujärjestykset vuosikursseille vuosittain niin, että katsotaan kuka opettaja on milloinkin vapaa, ja voiko tätä kurssia jo opettaa opiskelijoille. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että osa kursseista, mitä me opiskelemme kolmantena vuonna, onkin eri vuosikursseilla joko kolmantena, toisena tai jopa vasta neljäntenä vuonna. Nyt jos kursseja jää rästiin, en tiedä milloin voin niitä seuraavan kerran suorittaa - voihan olla että kursseja ei edes järjestetä seuraavana lukuvuonna. Tämä tarkoittaa automaattisesti sitä, että opinnot venähtävät viidennelle vuodelle, mitä en suinkaan halua. Miksi uupumisesta on tehty niin hankalaa?

Vähän iloisempiin (?) aiheisiin: Ruokailuun ;) Olen ruvennut syömään tässä viime aikoina entistä tulisempia ruokia. Tai lähinnä herkkuja, mm. Blairsin sipsejä kuluu aika lailla.. :D Em. sipsit on kyl aika kamalia tulisuutensa puolesta (etenkin XXXhot habanero-sipsit), mutta ah-niin-namia! Samalla on tullut kokeiltua kaikennäköistä ruoanlaitossakin, mm. Kiinanreissulla herkulliseksi todettuja paistettuja chilejä! :D Chilissä polttelun aiheuttava aine, kapsaisiini, on rasvaliukoista, joten runsaassa öljyssä paistetut chilit eivät maistu tuliselta kuin hyvin miedosti. Mutta namnam mikä ihana lisä esim. wokissa! Nyt avoliiton (ohmigosh!) toisena osapuolena olen muutenkin panostanut ruoanlaittoon aivan eri tavalla kuin aiemmin. Teen ruokaa paljon mielummin, sekä teen sitä hartaammin. Esimerkiksi ikinä aiemmin en olisi voinut kuvitellakaan 1) Ostavani pihvejä tai 2) Marinoivani niitä kokonaan itse! Yritän parhaani mukaan kaihtaa lisäaineita ruoassa, joten mieluiten ostaisin broilerini marinoimattomina, mutta opiskelijabudjetilla eläessä se harvemmin on mahdollista... Sääli sinänsä. Uusia valmistustapoja ja mausteita olisi mielenkiintoista kokeilla ihan raakoihin perusaineksiin, eikä jo valmiiksi teollisesti käsiteltyihin..