Rosa Meriläisen kolumni herätti ajattelemaan asiaa, mikä on ihan jokapäiväinen osa elämääni, mutta mitä en aina edes tiedosta: Köyhäilyä.
Tässä kesän lähestyessä tulee ensimmäisenä mieleen terassit, ja terassisiiderit/-kaljat. Oi miten ihanaa onkaan lähteä yhden tai useamman mukavan ihmisen kanssa terassille nauttimaan kevätauringosta, jäätävän kylmän talven jälkeen puhaltavasta lämpimästä tuulesta sekä raikkaasta juomasta. Keskustelu vapautuu ja mieli on useimmiten hyvä (on muuten jännä, miten suomalaisten mieliala tuntuu paranevan kohti kesää, ja pahenevan kohti talvea). Huolet ja murheet voi unohtaa, tilataan toiset ja... Kolmaskin vielä maistuisi. Mutta mikäli juomista mielii jatkaa syöksemättä itseään vararikkoon, on opiskelijan tässä vaiheessa poistuttava takavasemmalle ja käytävä kaupan kautta hakemassa itselle alkoholijuomia, joilla jatketaan iltaa kotosalla. Mikäli suunnitelma on lähteä illan aikana vielä johonkin yökerhoon, on se tehtävä riittävän myöhään, jos haluaa välttää kuivin suin istumisen. Yleensä varaa on sisäänpääsymaksun ja narikan lisäksi ostaa vain se 2-3 juomaa illan aikana. ... siis mikäli juo halvinta mahdollista juomaa, eli siideriä tai kaljaa.
Ruokapuolella olen havainnut myös erilaisia trendejä. Kun itse noin vuosi sitten jouduin tulemaan toimeen ainoastaan kaapin ja pakastimen antimilla, olen alkanut nyt hamstrata ruokaa alennusmyynneistä. Kun kaapit ovat täynnä (halvalla) hankittua ruokaa, ei tarvitse aina ennen ruoanlaittoa kipaista kaupassa ostamassa tarvikkeita. Ja ruoka tehdään siitä mitä kotoa löytyy... Melko tylsää, tiedän, mutta olosuhteiden pakosta välttämätöntä. Joskus olisi ihana vain päättää että.. Tänään teen sitä ja tätä, mennä kauppaan, ja ostaa sitä ja tätä. Tortillatarvikkeitakin mulla on alesta hankittuna kaapissa siltä varalta, että joskus tekee mieli :D Jos haluan sushia, ei toivoakaan, että hakisin sitä ravintolasta, sillä itse teen yhden annoksen hinnalla ainakin 5 samanlaista kotona :P (Just yks ilta tein sushia meille iltaruoaks, onnistu aivan nappiin maultaan, ja mun sushia kohtaan skeptinen miehenikin tykkäsi! Aikaahan siinä menee, munkin tuli hienosti välteltyä englannin esitelmän väsäämistä sinä iltana, kun väänsin herkkuja)
Mutta, tapansa kullakin. Itse olisin valmis kokeilemaan kasvisdieettiä kotona, eli söisin koulussa aina proteiiniannoksen täyteen, ja kotona viikolla valmistaisin itselleni halvalla kasvisruokaa. Ja säästäisin rahat sitten johonkin muuhun, kuten vaikka uusiin vaatteisiin JC:n outlet -myymälästä, tai siihen, että lähtisin vaihteeksi käymään jossain muussa kaupungissa tapaamassa tuttuja :) Näin opiskelijana rahapuolen ikuinen ongelma tuntuu olevan se, että jostain arkisesta asiasta täytyy tinkiä toisten kustannuksella. Jokaisen oma valinta on, mistä nipistää, ja mihin panostaa hieman enemmän. Tosin uskon, että työelämässä tilanne on suunnilleen sama, tulojen kasvaessa myös menot kasvavat. Mutta ruokakaupassa en usko enää työelämään päästyäni joutuvani kokemaan sitä, kun jokainen ostos on harkittava tarkkaan ja laskettava, että riittääkö tilin kate nyt siihen jos ostankin illaksi pakastepizzan vai ei.
Mä olen siinä onnellisesssa asemassa, että mies tienaa... No, ei hyvin, mutta säännöllisesti ja kivasti. Ite koitan köyhäillä ruuan suhteen (en oikeestaan käy ollenkaan baarissa, ostan Pirkkaa jne halpamerkkejä ja katon, että kissat syö ensin ja hyvin ja sitten vasta omat safkat koriin), mut mies ahdistuu tollasesta helposti, ja päätyy hamstraamaan kaikenlaista hyvää kaappeihin -tai vaihtoehtosesti lähdetään ulos syömään. Eli, ruuan suhteen asiat on hyvin, mut siihen se jääkin; uusia vaatteita ostin alennusmyynneistä kympillä, ehjiä farkkuja mulla ei ole ollut vuoteen ja t-paidatkin on vanhoja ja harmaita. Oikein mitään ei voi ostaa, kun tarvii maksaa laskut. Aika hankalaa, ja masentavaa. Opintolaina vaan kasvaa, ja silti tuntuu, että olen peeaa koko ajan :/
VastaaPoistaOpiskelu on sitten hienoa </3