Uupumus ja Tamkin raksaopinnot on äärimmäisen huono yhtälö. Koulu ei itsessään ole liian kuormittavaa kunhan hommat tekee ajallaan, mutta kun tipahtaa kärryiltä, on edessä valtava urakka.
Itsellä jäi viime syksyltä jo kursseja rästiin, kun motivaatio oli hakusessa ja läpikävin muutamia yksityiselämän kriisejä siinä ohessa. Suunnitelmana oli ottaa kiinni ja tehdä kurssit valmiiksi tammikuussa ennen kuin uusi harkkatyörumba taas kevään kurssien osalta alkaa, mutta sekin jäi lähinnä suunnittelemisen asteelle... Ja nyt keväällä jaksaminen on vielä heikommissa kantimissa.
Aloin tässä miettiä, miten valtavasti uupuminen vaikuttaa opintoihini. Meidän koulutusohjelmassa tehdään opintosuunnitelmat ja lukujärjestykset vuosikursseille vuosittain niin, että katsotaan kuka opettaja on milloinkin vapaa, ja voiko tätä kurssia jo opettaa opiskelijoille. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että osa kursseista, mitä me opiskelemme kolmantena vuonna, onkin eri vuosikursseilla joko kolmantena, toisena tai jopa vasta neljäntenä vuonna. Nyt jos kursseja jää rästiin, en tiedä milloin voin niitä seuraavan kerran suorittaa - voihan olla että kursseja ei edes järjestetä seuraavana lukuvuonna. Tämä tarkoittaa automaattisesti sitä, että opinnot venähtävät viidennelle vuodelle, mitä en suinkaan halua. Miksi uupumisesta on tehty niin hankalaa?
Vähän iloisempiin (?) aiheisiin: Ruokailuun ;) Olen ruvennut syömään tässä viime aikoina entistä tulisempia ruokia. Tai lähinnä herkkuja, mm. Blairsin sipsejä kuluu aika lailla.. :D Em. sipsit on kyl aika kamalia tulisuutensa puolesta (etenkin XXXhot habanero-sipsit), mutta ah-niin-namia! Samalla on tullut kokeiltua kaikennäköistä ruoanlaitossakin, mm. Kiinanreissulla herkulliseksi todettuja paistettuja chilejä! :D Chilissä polttelun aiheuttava aine, kapsaisiini, on rasvaliukoista, joten runsaassa öljyssä paistetut chilit eivät maistu tuliselta kuin hyvin miedosti. Mutta namnam mikä ihana lisä esim. wokissa! Nyt avoliiton (ohmigosh!) toisena osapuolena olen muutenkin panostanut ruoanlaittoon aivan eri tavalla kuin aiemmin. Teen ruokaa paljon mielummin, sekä teen sitä hartaammin. Esimerkiksi ikinä aiemmin en olisi voinut kuvitellakaan 1) Ostavani pihvejä tai 2) Marinoivani niitä kokonaan itse! Yritän parhaani mukaan kaihtaa lisäaineita ruoassa, joten mieluiten ostaisin broilerini marinoimattomina, mutta opiskelijabudjetilla eläessä se harvemmin on mahdollista... Sääli sinänsä. Uusia valmistustapoja ja mausteita olisi mielenkiintoista kokeilla ihan raakoihin perusaineksiin, eikä jo valmiiksi teollisesti käsiteltyihin..
*pets the poor thing* Toivottavasti kevät ja valo tuo jaksamista sun opiskeluihin ja elämään muutenkin<3 Mutta, tiedän tunteen -tai musta tuntuu, että 90% japaninopiskelijoista tuntee, täällä on menossa burnouttien ja hermoromahdusten aalto. Oon ite jo siinä pisteessä että kyseenalaistan koko pääainevalintani, kaikki tuntuu turhalta ja raskaalta. (No, miinus mun West&Myth -kurssini, on hienoa bustata Little Big Horn -myyttejä parin keski-ikäisen ukkelin kanssa :D) Olen siis hengessä mukana, tätä on liikkeellä :/ Mut pian tulee kesä ja jäätelökioskit, ehkä elämä näyttää taas paremmalta!
VastaaPoista