Shoes shoes SHOES

Mun pieni palkka tuntuu menevän kenkiin, ellen pian hillitse itseeni. Oon nyt tykästynyt kaksiin Marco Tozzin kenkiin; Toiset on ne mistä aikaisemmassa postauksessakin oli kuva ja toiset on tällaiset:

Jos joku vielä yllyttää niin tilaan, noita on jäljellä enää mun kokoa jossain Kankaanpääläisessä kenkäliikkeessä :D Ainoo huono puoli on se mistä edellisessä postauksessa mainitsin, eli 36 kokona saattaa olla turhan iso.. Mun kengänkoko on oikeasti joku 35,5. Lasten kenkäosastolle mars?
(Jännä muuten, että kun pistän tommoset 7,5cm korot jalkaan, niin oon silloin suomalaisen keskivertonaisen mittainen.)

Haluaisinkohan edes näyttää hyvältä ja persoonalliselta jos eläisin erilaisessa yhteiskunnassa?

Farkkuhaalarit ja muita vaatehaaveita

Oon jo pitkän pitkän aikaa, varmaan yläasteikäisestä asti etsinyt sopivia farkkuhaalareita. Niitä on aina silloin tällöin kaupassa, mutta en vielä toistaiseks oo löytänyt omaa silmää miellyttäviä. Niiden täytyis olla tarpeeks rennot ja löysät, mutta kuitenkin semmoset mitkä näyttää päällä hyvältä eikä roiku muodottomana vaan yllä. Ja mielellään persoonalliset, mutta ei kuitenkaan kummallisen näköiset tai liian pikkuiset rimpulat. Helpommin sanottu kuin tehty?

Sit törmäsin facebookissa Studio25:n postauksessa näihin.

G-Star Rawin farkkuhaalarit, jotka maksaa vaatimattomat 270 euroa. Miks mulle aina käy niin, että kun vihdoin löydän just presiis etsimäni vaatteen, niin se maksaa enemmän kuin mulla on laittaa rahaa vaatteisiin puolessa vuodessa? Mulla on ilmeisesti kallis maku. Tää ei oo ensimmäinen kerta kun näin käy.

Nimittäin juuri tätä takkia oon metsästänyt viimeiset _10_ vuotta. Toi Benchin takki on viimeistä yksityiskohtaa myöten juuri sellainen mitä oon halunnut 14-vuotiaasta saakka. Se on yli 40% mun tänastisesta elämästäni. Ikävä kyllä, jälleen kerran sitä hintaa löytyy reippaat 200 euroa.

Kenkien kanssa ongelma on vähän toisenlainen. Ensinnäkin, taas on se ongelma että harvoin törmää juuri sellaiseen mitä on etsinyt. Sitten kun pitkän etsinnän jälkeen se täydellinen (tai edes mun tiukan seulani läpäisevä) pari vihdoin löytyy, niin ongelmana onkin koko; Yleensä poikkeuksetta koot ovat liian suuria mun jalalleni. Vaikka käytän sukkia enkä sukkahousuja, tässäkin ihanassa mallissa 36 oli pienin löytyvä koko, ja auttamatta mun jalkaani liian suuri ollakseen mukava kävellä. Tää pari löytyis Sokokselta, eikä ollut edes mikään hirvittävän hintainen (muistaakseni 59,9e, ja nahkaa!). Oon metsästänyt juuri tuon tyyppisiä kenkiä, varsi saa olla lyhyt ja kapea, että vois käyttää kapealahkeisten farkkujen tai hameen kanssa. Toinen vaihtoehto ois sit hieman pidempi varsi. Ilmoitelkaa jos jossain törmäätte!

Nyt täytyy lähteä pelaamaan jalkapalloa, serkku tietää jonkun porukan minne saan itsekin mennä, cool !

Kuulumisia

Muutamia main pointeja kesältä, kun ei oo tullut kirjoiteltua:

Oon ollut töissä, ja viihtynyt ihan hyvin. Haen tässä vähän vielä, en oo varma onko rakennusala mun juttu, mut jos se on, niin se on varmaan tää siltajuttu. Mielelläni oon kyllä vaihteeks töissä opiskelun sijasta. Vakituinen työ antaa ihan erilaista perspektiiviä elämään. En tiedä onko se perspektiivi huonompi vai parempi, mutta... Erilainen.

Oon löytänyt joogan. Ostettiin ystäväni Minnan kans keväällä (halvalla kun saatiin) kortit joogaan, ja vaikka keväällä ei tullut paljon käytyä, oon nyt käynyt tässä melkein jo kuukauden säännöllisesti. (Englannin reissu katkaisi putken, mutta siitä lisää myöhemmin.) Aloitin joogan, koska ajattelin, että se voisi tuoda elämään tietynlaista rauhallisuutta. Oon itse aina ollut menossa ja tekemässä ja stressaamassa ja kaipasin jonkinlaista tasapainoa elämääni. Jooga on tuonut fyysisen hyvinvoinnin lisäksi myös hyvää oloa henkisesti: kai se vaan on niin, että kun kroppa voi hyvin, niin mielikin voi hyvin :) Tää on ollut hyvä juttu.

Käytiin L:n kanssa Englannissa viikon lomalla elokuun alussa. Lähdettiin perjantaina ja suunnitelmissa oli viettää viikonloppu Lontoossa ja sen jälkeen muutama päivä Bathissa, ja seuraavana perjantaina oli paluulento Suomeen. Olympialaiset näkyi Lontoossa etenkin Tower Bridgellä, joka oli koristeltu olympiarenkain, ja Hyde Parkissa, missä oli jonkinlaiset ilmaiset "olympiafestarit" käynnissä. "Festarialueelle" pääsi turvatarkastuksen läpi ilmaiseksi, ja alueella oli useita valtavia näyttöjä, joissa jokaisessa pyöri livekuvaa suoraan Olympiakylältä. Oli tennistä, pituushyppyä, trampoliineja, uintia jne. Alueelle oli pystytetty myös esiintymislava, jolla oli järjestettiin ohjelmaa myöhemmin illalla. Ei jääty katselemaan kun oli muita suunnitelmia, mutta ihan siistiä oli vähän haistella tunnelmaa. Kerranko sitä elämässään osuu olympialaisten aikaan olympiakaupunkiin.. :)
Niin, ja käytiin viihteellä East Endissä, joka on ilmeisesti super muodikas tällä hetkellä. Tunsin oloni kodikkaaksi, sillä just tuommosissa baareissa oon viettänyt koko täysi-ikäisyyteni oikeastaan. Vitsi oon ollut niin muodikas BD
Lontoossa ollaan molemmat L:n kanssa käyty aiemminkin, joten (vaikka kaupungista tykätäänkin) ajateltiin lomalla käydä vielä jossain muuallakin Englannissa. Pallontallaajien foorumilta bongasin sellaisen kaupungin kuin Bath, joka oli suhteellisen lyhyen matkan päästä Stonehengestä (kai sitä jotain nähtävyyksiäkin matkalla pitää käydä katsomassa?). Bath on ilmeisesti myös suunnattoman vanha kaupunki, joka on perustettu kuuman lähteen päälle (!) ja se on alun alkujaan ollut kylpyläkaupunki (hence the name). Käytiin kylpemässä Bathin (kalliissa) kylpylässä, mutta kyllä se oli kivakin: Koossa se ei vedä vertoja esim. Nokian Edenille, mutta hyviä puolia olivat mm. Kattoallas upeassa säässä kaupungin muiden kattojen tasolla (ja lämmin, n. 35°C vesi), tuoksulliset höyrysaunat sekä 16 vuoden ikäraja. En missään nimessä ole lapsivastainen, mutta jotkin paikat toimivat paljon paremmin silloin, kun niitä ei ole rakennettu (vain) perheen pienimpiä huomioiden. Meidän 3 tunnin kylpyläpaketti sisälsi lisäksi vapaavalintaisen illallisen ja illallisjuoman kylpytakeissa ravintolassa, ja se kana oli suussasulavaa ja viini erinomaista! Todellakin hintansa arvoinen. Paketti maksoi noin 50 euroa, enkä usko saavani vastaavaa kokemusta Suomessa (ainakaan samalla hintaa :)

Koulu alkaa taas ensi viikon jälkeen, ja meikäläisen työsoppari loppuu. Mitenköhän mahtaa käydä jatkosopimuksen kanssa? :o Opinnäytetyön olen luvannut tehdä nyk. työnantajalle, jännä nähdä miten syksy tästä jatkuu..

Ajatuksia

Joskus elämän on mentävä rikki, että osaisi taas kunnioittaa ehjää elämää. Joskus on herättävä sateiseen aamuun, jotta voisi taas herätä auringon säteisiin. Elämä muistuttaa meitä hyvistä hetkistä, antamalla välillä myös huonoja hetkiä. Vaikka olisit rikki, älä pelkää.


♥ Rikottu rakastaa hellemmin.
♥ Rikottu huomaa herkemmin.
♥ Rikottu tuntee syvemmin.
♥ Rikottu rakentuu vahvemmin.
♥ Ehjimmät meistä on tehty sirpaleista! 





En löytänyt, kenen ajatuksia nämä alunperin ovat, mutta hieno teksti :)

Askartelua

Huomenta!

Kissoille on helppo keksiä leluja. Ainakin omalle kissalleni. Ei meillä tarvitsisi kissanleluja edes olla, kun tuo keksii itse leikkiä kaikella mahdollisella. (Hirrrveen hauska leikki on mm. tiputtaa kaikki tavarat pöydältä/hyllystä/mistä ikinä ja katsoa kun ne putoaa. Arvostan hirrrveesti.)

Meillä kävi niin, että vaikka ei kovia juomaan ollakaan, niin juuri samaan aikaan sattui olemaan ei yksi, vaan peräti kolme kaljapullojen kantopahvia odottamassa kuljetusta roskiin. Mei kun osoitti näitä kohtaan mielenkiintoa menemällä pahvien sisälle makaamaan ja kulkemaan läpi kuin putkista, me saatiin L:n kans idea teipata kaikki kolme yhteen.

Ennätys päästä päähän n. 0,5 sekuntia.

Halpa ja nopee ratkaisu! Ja koska kissanlelut ja -putket yms on yleensäkin tosi upeita sisustuselementtejä, niin tästä pääsee ainakin helpolla eroon heti kun siihen kyllästyy tai kun täytyy kutsua vieraita tms kylään :) Ja uuden tekeminen ei oo vaikeeta. Tuleepahan vähän vaihtelua kissallekin! :D

Naudanliharuoka

Oon aika hyvä improvisoimaan ruoanlaitossa, tai ainakin pää pursuilee erilaisia ideoita. Yleensä saan näistä ruoista vielä yllättäen ihan maittavia. Tänään kun en voinut mennä koululle syömään (ilkeä sitkeä virus kiusaa), piti syödä jotain mieluiten suht terveellistä ruokaa kotona. Oon hieman skeptinen lisäaineita pursuilevia valmisruokia kohtaan, joten  päätin valmistaa ruoan alusta alkaen itse. Toiveena olisi vielä kehittää tätä ruokaa, ja siksi pistänkin reseptin tänne ylös:

300g marinoituja naudanlihasuikaleita
1 sipuli
noin kourallinen vihreitä papuja (pakaste)
1 vihreä paprika
1 rkl tomaattipyrettä
1 tl (tai maun mukaan) chipotletahnaa
mustapippuria

1. Pilko sipulit
2. Ruskista naudanliha tilkassa öljyä. Lisää sipulit ja kuullota hetki.
3. Lisää tomaattipyre, chipotletahna ja mustapippuria oman maun mukaan. Lisää vettä n. 1-1,5dl ja sekoita hyvin.
(Maista)
4. Peitä kannella ja anna hautua n. puoli tuntia.
5. Pilko paprika ja lisää se pataan. Mikäli kastike on "jähmeää", voi lisätä tilkan vettä. (Tässä vaiheessa laitoin myös riisit kiehumaan.)
6. Hauduta vielä n. 15min.

VALMIS!

Huomioita ja kehitysideoita:
-naudanlihasta voisi varmistaa ettei siinä ole liian isoja paloja ja tarvittaessa pilkkoa sitä -> liha ei jää sitkeäksi
-suolaa voi lisätä myös maun mukaan
-papujen kanssa ei tarvitsisi nuukailla, ne on hyviä :)

Lisäideoita:
-Voisi kokeilla maustamattomalla naudanlihalla tai marinoida lihan itse
-Tuoretta chiliä mukaan (korvaamaan chipotletahnaa?)

Sukupuolesta

Idea tähän kirjoitukseen lähti täältä.
EDIT: Kys. kirjoitusta on näemmä myöhemmin muokattu vähemmän provosoivaksi, sieltä on mm. poistettu kohdat "Älä kerro vauvan sukupuolta tuttaville kun nämä sitä kysyvät, vaan sano että tulokas saa sen itse päättää" sekä "Älä opeta lapselle sanoja "poika", "tyttö" ja "täti" jne. Käytä aina sanoja vauva ja lapsi." (mikä sai minut ihmettelemään, että mikä vaikka vanhempi nainen on? Tuo ihminen jolla on kihara tukka?)

Musta tuntuu, että kulttuurimme elää muutosvaihetta. Vanhat sukupuoliroolit ja -normit eivät ole enää se ainoa oikea tapa elää, ja vähemmistöt ajavat oikeuksiaan aktiivisesti. Tämä on tietysti hyvä trendi, sillä kaikki eivät ole samanlaisia, eikä kaikkien pidäkään olla. Tai siis hyvä tiettyyn rajaan asti.
Sukupuoli on valtaosalle ihmisistä yksinkertaisesti määriteltävä asia: Olet joko nainen tai mies riippuen siitä mitä jalkojen välistä löytyy (niin ja rintamuksesta). Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus, sillä on useita ihmisiä jotka eivät halua joko määritellä sukupuoltaan, tai kokevat kuuluvansa eri sukupuoleen kuin mihin biologia viittaa. Varmasti on myös muita variaatioita, mutta niistä en juuri tiedä (en ole haluton tietämään, näistä löytyy vain arjessa niin vähän tietoa:). Sukupuolisensitiiviset/neutraalit ajavat asianaan jonkinasteista sukupuolettomuutta ja sitä, että sukupuolen ei pitäisi vaikuttaa ihmisten suhtautumiseen kys. ihmistä kohtaan. Jälkimmäisen allekirjoitan, mutta ensimmäisen asian hieman kyseenalaistan. En siksi, etteikö se voisi toimia, vaan siksi, että se on ajatuksena liian radikaali toimiakseen oikein.
Osa ihmisistä nauttii sukupuolirooleista ja niiden korostamisesta sen sijaan, että kokee ne ongelmaksi. ("Haluan tyttölapsen, koska sen kanssa voi sitten vanhempana shoppailla vaatteita!") Osalla ilmiö toimii aivan toisinpäin, eli sukupuoliroolit koetaan ongelmana. Osa ei välitä sukupuolirooleista, vaan pyrkii elämään elämäänsä omalla tavallaan piittaamatta muiden mielipiteistä. Mielestäni (ja tämä on vain oma mielipiteeni) sukupuolineutraalius voi toimia vasta sitten, kun sukupuolirooleista ei ihan oikeasti välitetä. Kulttuuri on matkalla tähän suuntaan, mutta matka on vielä pitkä.

Oma kasvatukseni on omasta mielestäni onnistunut tällä saralla hyvin, etenkin kun ottaa huomioon, että vanhempani ovat DI ja kotiäiti. Hyyyyyvin perinteinen kahtiajako, jossa mies käy töissä, luo uraa ja elättää perheen, kun nainen hoitaa kodin ja lapset. Sukupuolten olemassaoloa ei kotona kielletty missään vaiheessa, tiesin aina olevani tyttö ja että paras kaverini oli poika. Tästä asiasta ei kuitenkaan koskaan tehty ongelmaa. Sain olla oma itseni ilman mitään painostusta olla tietynlainen (noh, käytöstavat piti oppia). Ja minähän olin. Kuljin isän mukana jääkiekkopeleissä ja autoajeluilla. Kiipeilin puissa, lamppupylväissä ja talojen katoilla. Jos mäkkärissä oli kampanjana että lastenateriaan sai joko Barbie tai Hot Wheels (auto)-lelun, valitsin kolme kertaa neljästä Hot Wheelsin. Ja muistaakseni myyjäkin tajusi aina kysyä sitä, eikä oletuksena lyönyt kahta Barbie-lelua itselleni ja siskolleni. Toisaalta leikin myös poneilla ja muilla "tyttömäisillä" leluilla. Varmaan olen saanut kommenttia siitä, että "kyllä tytön pitäisi.." tai että "koska olet tyttö, niin...", mutta en muista juuri kuunnelleeni. Arvokasvatus lähtee (todellakin) kotoa. Vanhemmilla on valtava rooli siinä, millainen lapsesta kasvaa.

Pohjimmiltaanhan sukupuolineutraliudessa on kyse samasta asiasta kuin missä omassa kasvatuksessani: Siitä, ettei sukupuoli vaikuttaisi siihen, mitä voi elämällään tehdä tai siihen, miten ihmiset toisen ihmisen näkevät. Neutraaliudessa kuitenkin tähdätään myös biologisen sukupuolen vähättelemiseen, minkä koen itse huonona. En tiedä johtuuko se siitä, että olen itse kasvanut tiedostaen sukupuolten "rajoitteet" ja "edut", vai olisiko mielipiteeni sama myös erilaisella kasvatuspohjalla. Faktahan on kuitenkin se, että vain naiset voivat synnyttää, ja miehet siittää lapsia. Biologisesti naiseksi syntyneillä murrosiässä alkavat kuukautiset ja kasvavat rinnat, ja miehet saavat äänenmurroksen ja alkavat kasvaa partaa ja viiksiä. Miten lapsi osaa suhtautua tähän, jos pienestä pitäen korostetaan, että sukupuolen saa itse valita?

Vaikka lapsen saisi kasvatettua sukupuolineutraalisti, ei maailma sitä kuitenkaan ole. Miksi lasta ei saisi valmentaa tulevaan? Ennakkoluulottomuus ihmisiä kohtaan voidaan saavuttaa muullakin tavalla kuin sillä, että kielletään jokin tekijä. Samalla tavalla ennakkoluulottomuutta muita ihmisen ominaisuuksia kuin sukupuolta kohtaan ei voida saavuttaa eri tekijöitä kieltämällä. Jos ihonvärillä ei ole merkitystä, on se helpointa opettaa lapselle että se on kuin tukanväri: Kaikilla on omanlaisensa.

Muita ihmisiä ja maailmaa ei voi väkisin muuttaa. Itseään ja omaa suhtautumistaan voi.

Saisin kirjoitettua aiheesta vielä vaikka kuinka paljon (kuten miksi ihmeessä naisten hiustenleikkaus on AINA kalliimpi kuin miesten?), mutta eiköhän tämän kirjoituksen ydin jo tullut selväksi.

Muutos

Mä en tiedä onko terapia auttanut vai mitä on tapahtunut, mutta elämä tuntuu tosi helpolta ja oma olo kevyeltä. Asiat on alkanut sujua omalla painollaan ja siis oikeesti sujua. Oon liian väsynyt ja laiska ja järkevä ollakseni maaninen, joten kai se on vaan uskottava, että elämä voi olla helppoa ja mukavaakin joskus?
Kerrankin hymyilyttää niin, hymy tahtoo kuplia pintaan jostain syvältä, vaikka mitään erityistä ei olekaan tapahtunut :)

Takatakatakatakatalvi

Tarvoin tänään koulusta kotiin (klo 20:30) noin polveen asti ulottuvassa umpihangessa. Teitä ei oltu aurattu varmaan koko päivänä ja maisema oli ihan autio, ihmisiä ei näkynyt missään. Aivan valkoinen luonto. Nautin joka hetkestä. On niin lämmintä ettei palellut, vaikka kengät oli lunta aivan tulvillaan. Oli jotenkin maaginen hetki.

Toisaalla Tampereella ihmiset kirosivat lumimyräkkää, joka hidasti/hidastaa työmatkalaisten kotiinpaluuta. Kolareita ja mäkiin hyytyneitä rekkoja. Joku on loukkaantunut vakavasti. En tiedä onko joku kuollut, sellaisia huhuja liikkui päivemmällä. Sama myrsky, niin eri maailmat.

Negatiivisuudesta

Oon ollut näissä postauksissa hirveän negatiivinen viime aikoina, vaikka en mä oikeasti oo negatiivinen ihminen. Oon kyl huomannut et negatiivisista asioista on paljon helpompi kirjoitella kuin positiivisista kuulostamatta typerältä. Siis suomeksi. Tällä on pakko olla jotain tekemistä sen kans, että suomalaisten perusluonne on suhteellisen negatiivinen ja kateellinen. Sen lisäksi luulen, et negatiivisuus on myös jonkinlainen länsimaalainen muoti-ilmiö. Kun asiat on liian hyvin ylipäätään, ihminen alkaa miettiä niitä asioita mitkä on huonosti. Ja niitähän riittää... Varmasti maailman rikkain ja rakkainkin ihminen keksii listallisen asioita jotka omassa elämässä voisi olla paremmin.

Yks asia mistä tänään kuulin ohimennen koulun käytävällä muutamien opiskelijoiden keskustelevan oli opintotukien tulorajat. Kuulemani kannanotto meni suunnilleen näin "Nyt kun oli semmonen vetoomus siitä, että opiskelija sais tienata enemmän kun sen 500 euroo kuukaudes ilman että tukia vähennettäis, niin mää vastustan sitä. Mun mielestä se on ihan oikein et jos pystyy ite elättään ittensä niin ei valtion siinä vaiheessa tartte rahojaan syytää semmosille." Wau. Yleensä kaikki opiskelijat vaan paasaa siitä, miten rahaa ei oo tarpeeks mihinkään, ja että kun vähän tienaa itte niin heti ollaan viemässä etuuksia pois. Tässä unohdetaan se, että se on opintoTUKI (jotta kaikki voisi opiskella ja että kaikilla olisi siten tasavertaiset mahdollisuudet), eikä opintoETU. Ilmainen koulutus on jo valtava etuus itsessään, ja sit pitäis vielä saada siitä rahaakin, että viitsii opiskella. Eiks opintojen tarkoitus kuitenkin oo saada valmiudet tehdä työtä, ja työtä vastaan maksetaan sitä palkkaa...

Kun asiat on liian hyvin, niin aletaan pohtia mikä kaikilla muilla on vielä PAREMMIN ja miten itselle saisi sen paremman. Tähän varmaan pohjautuu suomalaisten perusluonteen toinen kulmakivi: Kateus.

Pienestä pitäen lapsille opetetaan, että jos jokin asia on erinomaisen hyvin, sitä ei pidä näyttää, vaan se onni täytyy kätkeä. Jos sitä ei kätke, joutuu syrjityksi ja kiusatuksi, koska ihmiset on niin perkeleen kateellisia. Ehkä siksi on niin hirveän vaikea puhua siitä että asiat on oikeesti ihan okei, hyvin, hienosti, paremmin kuin koskaan. Että joo, meni multa työ alta, mutta siitäpä keksin että ihan oikeesti mua on aina kiinnostanut puutyöt, ja nyt oon väsäillyt jotain pientä tuolla autotallissa ja saanut jopa jotain kaupaksikin! Täytyy aina yrittää näyttää mahdollisimman hapanta naamaa ja päihittää naapurit siinä miten elämä on rankkaa ja kurjaa. Et joo käytiin me tuolla Thaimaassa muutama viikko tossa, mutta siellä meni maha kuralle ruoasta ja hotellikin oli huono, et ei se kummoinen loma ollut.

Jännä kyl et jos suomalainen ei valita mistään, ajattelee muut suomalaiset sen hyvin herkästi olevan joko ylpee/leuhka, tai sisäänpäin kääntynyt henkilö, joka ei halua paljastaa mitä sen elämä todellisuudessa on. Keskustelut saa aina syvyyttä siinä vaiheessa kun keksitään joku yhteinen valittamisen aihe.

Ihan tosissaan, herätys!

Eikö se aikalailla näin mene?

Mulle kuuluu itseasiassa ihan hyvää, kiitos kysymästä, vaikka mun elämä on edelleen jonkinlaisessa välivaiheen kaaoksessa. Onpahan ainakin hallittu kaaos. Tuntuu upeelta, ja pitkästä aikaa tuntuu myös siltä, että mä oon hyvä ja että selviän, tuli mitä tuli.

Lauantai-ilta

Minä sanoo:
 mitäs pikkusisko puuhaa näin lauantai-iltana ?
S sanoo:
 koodailen


Näin meidän perheessä. Ei voi kuin tykätä !

PS. Koodailu = koodaamista, ei tekstailua 8)

Toiseksi kamalin asia keväässä

Taas se jokakeväinen turhauttava pakkopullaoperaatio alkoi minunkin osaltani. Aina siihen havahtuu liian myöhään, aina se on yhtä raskasta. Nimittäin kesätyöpaikan etsiminen.


Omassa elämässä kyseinen kuvio menee jokseenkin näin:

1. Joku mainitsee menevänsä työhaastatteluun / on saanut kesätyöpaikan / muulla tavalla muistuttaa että prosessi olisi pitänyt olla käynnissä jo useamman viikon.
2. Unohda koko homma pariksi päiväksi
3. Joku muistuttaa asiasta taas jollain tapaa -> ajatus: Nyt teen parhaan hakemuksen ikinä
4. Lykkää hakemuksen tekoa, perustele itselle jollain huonolla tekosyyllä
5. Selaile isojen firmojen rekrysivuja, helpotu ajatuksesta että sivuilla nimenomaan kielletään soittamasta hakemukseen liittyvissä asioissa. Pistä mieleen että laitat sähköisen hakemuksen heti kun CV on päivitetty.
6. Unohda päivittää CV.
7. Selaile pienempien firmojen nettisivuja, kirjoita ylös yhteystietoja soittelukierrosta varten.
8. Yritä kerätä rohkeutta soittaa eri yritysten Isolle Kiholle / rekrytoinnista vastaavalle.
9. Tule tulokseen että tänään oon niin huonossa vireessä ja huonolla tuulella, että soitat kun on parempi hetki.
10. Odota päivä tai kaksi hyvää fiilistä.
11. Soita muutama yritys läpi.
12. Joku pyytää lähettämään CV:n
13. ^____^
14. Lupaa lähettää CV heti.
15. Kirjoita/Päivitä CV (josta ei hirveellä hinkkaamisellakaan saa kivaa ja sellaista kuin haluaisi)
16. Lähetä työhakemus, jossa liitteenä CV.
17. Huomaa, että liite on jäänyt liittämättä sähköpostiin.
18. Lähetä sama sähköposti uudelleen liitteen kera, ja oleta, että vastaanottaja kuvittelee vian olleen tekniikassa, ei sinussa.
19. Toista kohdat 15-17 x kertaa.
20. Odota puhelua. Vastaa joka ikiseen tuntemattomaan numeroon. Kiitä aina puhelinmyyjiä kohteliaasti, "en kiitos nyt tilaa mitään".
21. Täytä sähköiset hakemukset, joita ei ole muistanut lähettää aiemmin.
22. Odota edelleen puhelua.
23. Kuuntele kuinka muiden opiskelijoiden kesätyöpaikat pikkuhiljaa varmistuvat.
24. Lue sähköposteista kuinka "valintamme ei juuri nyt kohdistunut sinuun."
25. Odota vielä.
26. Pety.

Since 2005.

Osaisinpa olla kunnon ihminen.

Mun elämä on ulospäin ihan hienoo.
On kiva kämppä, opiskelupaikka, parisuhde, normaalit vanhemmat, kavereita joille puhua murheita jne.

Sit mun pään sisällä mulla on vaan valtava vitutus siitä et miks mun elämä on mitä on. Normaalielämä on nii h*lvetin vaikeeta, ja tosi harva ymmärtää sitä ihan oikeesti. "Kyllähän kaikilla on huonoja päiviä", "oothan sä ollu jo kaks päivää tekemättä mitään, eikö se muka oo riittävästi lepoo?". Kaikki mun aika menee siihen et yritän olla jotain mitä en oo ja epäonnistun jatkuvasti. Olla hyvä tyttöystävä, olla hyvä opiskelija, olla hyvä kaveri, olla hyvä tytär, olla luotettava ryhmätyössä, olla normaali. On raskasta tuntee ittensä aina riittämättömäks.
Oon vihanen mun elämälle. Tuntuu epäreilulta. Miks multa ei voi asiat luonnistua niinku muilta? Miks mun täytyy elää kaikki vaikeimman kautta? Samalla tunnen itteni kiittämättömäks paskaks kun mulla tosiaan on asiat "ihan hyvin". Ei mitään järkevää syytä olla tämmönen mitä oon.

Kyl mä oon silti pääosin onnellinen ja hyväntuulinen.
En vaan ymmärrä miks elämällä on yleensä tapana repiä mut aina yhä syvemmälle sieltä onnen kukkuloilta. Epäreilua.

(Kirjotusasu on mitä on kun pelkällä vasurilla pitää napytellä.)

Tulevaisuuden minälle

Note to self: Kun kasvatat lapsia ja ne tekee typeryyksiä, muista sanoa "Sepä oli tyhmästi tehty, mutta hyvä kun kerroit äitille".

Käsi paskana

Huvittavaa et tekee mieli kirjoittaa pitkästä aikaa juuri silloin, kun se on tosi vaivalloista.

Kaaduin laskettelurinteessä (syytän huonoja olosuhteita) oikeen käteni päälle ja ranteessa on ehkä pikku murtuma. Kipsattu ja kipeä se on joka tapauksessa. Hinkuan silti takaisin mäkeen asap, lumilautailu ja siinä kehittyminen on atm yksi harvoista henkirei'istä elämässäni :)
Toinen henkireikä on Japanin opiskelu. Voisin opiskella enemmänkin. Kiva, mielenkiintoinen kieli (ja kulttuuri).

Meikkulilla on tänään 3v synttärit ja synttärisankari bilettää Ikaalisissa vanhemmilla! Ikävä :(

Lisäksi oon aloittanut vuoden alusta uuden terapian ja ensimmäistä kertaa elämässä siinä on semmonen tekemisen meininki. Kotitehtäviä, viikkokortin pitämistä jne. Tykkään kun uskon, että tästä on oikeesti jotain apua oman mielen kaaoksen hallinnassa. Eikä vituta käydä. Ja best of all, tää on kaikki mulle aivan ilmaista.

Toi lasketteluturmakin sai arvostaan Suomea eri tavalla. Ei tartte olla luottokortttia ja miljuunia et sais apua, vaan terveyskeskuksessa saa käydä hyvinki kohtuulliseen hintaan. Ei sitä aina tajua arvostaa.