Oltiin L:n kanssa Itävallan alpeilla viikko lomailemassa, kirjottelen tässä asioita muistiin kun on vielä suhtkoht tuoreena mielessä tuo loma :D
Lauantai 5.1.2013:
Lähtöpäivä. Oon puurtanut (liian) pitkää päivää töissä ja yrittänyt samalla valmistautua reissua varten, joten yöunet on jääneet tosi vähille. Pe-la yönä unta tuli joku 3 tai 4h, ja aamulla olin aivan silmät ristissä ja kurkkuun teki vähän kipeää ja yskitti. Pelkäsin pahinta ja toivoin, etten olisi juurikin nyt tulossa kipeäksi.. Tosin kaipa se olis ihan luonnollista kun työstressistä on pakko päästää irti viikoksi. Monesti se flunssa saa otteen aina juuri silloin kun vihdoin viimein rentoutuu. No ei mahda mitään. Aamutoimet ja viimeiset pakkailut ja klo 5:40 lähtevälle bussille. Linja-autoasemalla tavataan iäkäs pariskunta, jotka kertovat olevansa myös lähdössä Saalbachiin. Aika jännä sattuma :) Yritän nukkua bussissa ja lennolla, mutta jännitän kai liikaa tulevaa eikä siitä tahdo tulla mitään. Lentokentillä hommat sujuvat ok kuten yleensä, ei mitään ihmeellisyyksiä missään. Mitä nyt lento oli vähäsen myöhässä, kun piti suorittaa siiville jäänpoistoa Helsingin päässä. Perillä Itävallassa sataa vettä ja on pilvistä ja sumuista ja lämmintä. Damn. Vietiin näköjään +4C "talviset" kelit Suomesta mukanamme.
Itävallan puolella pakkauduttiin bussiin, joka lähti ajelemaan kohti Saalbachia. Maisemat löi meikäläisen aivan ällikällä. Osasin odottaa korkeita vuoria jo postikorttikuvien perusteella, mutta paikan päällä kunnioitus luontoa ja maapalloa kohtaan nousi aivan uusiin mittasuhteisiin. Maisema oli täynnä vuoria, kukkuloita ja laaksoja ja sitä mahtipontisuutta ei voi käsittää ennen kuin käy itse paikan päällä. Wau. Hiljaiseksi veti. Opas jakoi meille bussissa ennalta ostetut hissiliput ja sanoi, että tänään jo pääsee rinteeseen jos haluaa mennä kokeilemaan. Periaatteessa lipun piti alkaa toimia vasta seuraavana päivänä. Laskuaikaa oli kuitenkin vähän eikä sää houkutellut lähtemään, joten päätettiin viettää tämä ilta lähinnä leväten ja tavaroita purkaen.
Yöpaikka oli alppipensionaatti (jotain majatalon ja hotellin välimaastosta?), joka oli siisti ja mukavan oloinen. Meidät toivotti tervetulleeksi hymyilevä ja ystävällisen oloinen nainen. Huone oli ylimmästä (kolmannesta) kerroksesta. Puolihoitoon sisältyvät illalliset tarjoiltiin sitten viereisessä pensionaatissa. Olimme varanneet puolihoidon, kun ajateltiin että se on helpoin ja edullisin vaihtoehto meille. Lisäksi matkanjärjestäjän sivuilla kyseisen pensionaatin ruokaa oli kehuttu! Silti hieman epäilytti.. Menimme illalliselle klo 18 kuten meitä oli ohjeistettu, mutta viereisessä talossa vanhahko mies tervehti meitä sanoi, että ruoka on vasta klo 19, koska hänestä klo 18 on aivan liian aikaisin. Menimme takaisin klo 19 ja meidät ohjasi pöytään nuorempi mies. Puolihoitoon kuuluivat ruoat, mutta ei juomat, joten ne piti tilata erikseen. Lasku maksettaisiin sitten viimeisenä iltana. Ruoat tarjoili nuorehko nainen, joka oli ilmeisesti tämän nuoremman miehen ystävällinen vaimo:) Alkukeitto oli suussa sulavaa. Pääruokana oli possua ja ranskalaisia ja jälkiruoaksi jäätelöannos, jossa oli runsaasti kermavaahtoa. Ja ai että sitä ruokaa!. Possu ei ole mun vatsan suosikki, vatsa rupee kipuilemaan kun syön possua, mutta edes se ei häirinnyt kun kaikki maistui muuten niin hyvältä. Samaan pöytään meidän kanssa istutettiin ruotsinsuomalainen keski-ikäinen(?) mieskaksikko (joita L ensin piti homoparina, kun tulivat siihen ja sanoivat että asuivat aiemmin Suomessa, mutta muuttivat ruotsiin :D). Keskustelussa kävi sitten ilmi, että he olivat veljeksiä, joiden vanhemmat olivat suomalaisia, mutta he ovat asuneet käytännössä koko ikänsä Ruotsissa. Olivat vähän humalaisia ja suomi vähän takelteli, mutta hurjan hauskaa seuraa. Toinen oli Saalbachissa jo seitsemättä(kö) kertaa, toinen ensimmäistä. Näiltä sankareilta oli sukset lentäneet Saksaan ja naureskelivat miten järjetöntä, eihän siellä ole edes lunta... :D
Sää ei bussimatkalla näyttänyt kovin hyvältä laskettelua silmälläpitäen..
PS. Mainitsemisen arvoinen fakta: Reissulta palattuani mulle selvisi, että toinen meidän pöytäseurueen miehistä on samassa firmassa töissä kuin minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti